Siirry pääsisältöön

Äitin kevätlukutodistus ja äitienpäivän viettoa

Äitienpäivästä on vaikea kirjoittaa olematta imelä. Kaikilla on ainakin ollut äiti, vaikka itse ei olisi ikinä äidiksi päätynytkään. Itse olen ollut äiti 16-vuotta ja olen saanut nauttia omasta äidistäni jo vajaa 50 vuotta. Annanpa itselleni tässä kevätlukutodistuksen, kuinka on omasta mielestäni mennyt. 😁

Tänään äitienpäivähortensian kanssa poseerausta

Käytös 8

Aina välillä pinna palaa, eikä jaksa selittää kolmatta kertaa samaa asiaa teineille, jotka eivät ole kuunnelleet niitä kahta ensimmäistäkään. Ja kun äidin töistä tullessa keittiö on loputtoman sekaisin, astianpesukone tyhjentämättä ja pöytä täynnä likaisia astioita ja maitopurkkeja, hermot palaa ja tällöin uhkaillaan MTV3 + Urheilun peruutuksella ja kännykkäkiellolla. 😂 Useimmiten kuitenkin käytös ihan ok, ystävällinen ja arvostava. Välillä tosin peleissä mutisen pelaajia arvostelevia kommentteja, jos on oikein tiukkoja tilanteita tai joku erehtyy väkivaltaisesti kaatamaan minun pojan. 😈

Keskiviikon pelireissulta Nivalasta


Huolellisuus 9

Olen käynyt jokaisen vanhempainvartin, vanhempainillan ja lasten kehityskeskustelut, vastannut terveystarkastuskyselyihin, kysellyt lupia hammaslääkärikäynteihin ja pelimatkoihin, tarkistanut Wilman lähes joka päivä, osallistunut kymmeniin varainkeruutilaisuuksiin niin leipomalla kuin olemalla kioskilla. Huolehtinut kaverisynttäreiden aikatauluista ja lahjoista, opettajien muistamisista, kevätjuhlista ja joulujuhlista. Muistanut kaikki erityispäivät ja retket, paitsi päiväkotiaikana joku lelupäivä meni ohi, ja lapsemme joutui leikkimään pettyneenä päiväkodin leluilla. 🙈

Meidän "suosikkipeli" Hotelli

Englanti 8

Oma kielitaito ei ole kummoinen, joten ei minusta esimerkiksi ole, mutta olen yrittänyt kannustaa poikia kertomalla, kuinka "ilman englannin kielitaitoa ei pääse nykyisessä työelämässä eteenpäin" ja kuinka opiskelemalla koko maailma on auki. Ollaan myös roudattu poikia tasaisesti myös turistikohteisiin matkoille harjoittelemaan "livenä", miten tilataan suklaajäätelöä englanniksi, ja ilmoitettu A englanninkieliseen jalkapallokouluun. Olen myös ladannut poikien kännyköihin Duolingon, jota alkuun tehtiin A:n kanssa yhdessä joka ilta. Nyt jopa J kertailee sen avulla yläasteen englantia. 😅

Kanarian reissulla


Ruotsi 7

Tässä ei voi kyllä leveillä. Itse pakoilen töissäni ruotsin kieltä minkä ehdin, mutta nyt A:n uuden suomenruotsalaisen jalkapallojoukkueen myötä myös vanhemmat ovat saaneet kielikylvyn, kun vanhempien whatsapp huutaa viestejä, joista 2/3 on toisella kotimaisella. Toki ollaan moneen otteeseen käyty ruotsin laivalla ja Tukholmassa vähän kielikylpyilemässä, mutta vähäistä viime vuosina sekin, kun muutettiin tänne kauaksi ruotsin laivoista. 

Tukholman risteilyllä


Suomen kieli ja kirjallisuus 10

Tässä olen ainakin yrittänyt parhaani. Lueskelin pojille tosi paljon satuja, kun he olivat pieniä. Kuuluin lasten kirjakerhoon ja jännityksellä aina odotettiin uuden kuukauden pakettia kotiin, millaisia kivoja kirjoja sieltä tuleekaan. Ostin kotiin kaikki kehittävät lautapelit Sanapelistä Scrabbleen ja kuvakortteihin. Pääkaupunkiseudun bussimatkoilla huvitettiin meitä sanoittamalla eri sanoilla kaikkea, mitä bussin ikkunasta näkyy. Tankattiin myös Ekapeliä yhdessä tosi paljon joskus poikien eskarivuosina ja harjoiteltiin yhdessä lukemista. 

A ylpeä aapisen omistaja


Matematiikka 9

Liekö lautapelien ansiosta pojista on tullut tosi hyviä matikassa. Kun pojat oli pieniä, pelattiin monesti jatsia monta kertaa viikossa ja laskettiin jokaista noppaa. Pojat osasivat jo eskarissa laskea sujuvasti plus, miinus ja helppoja kertolaskujakin. Matkustettiin myös niin paljon julkisilla, että pojista tuli näppäriä juna- ja bussiasemien näyttöjen tulkitsijoita, eikä kellojen kanssa ole ollu ikinä ongelmaa. Omat karkinostorahat ovat myös treenanneet ymmärrystä rahasta. Tänään nuorempi laski, millainen tuntipalkka nuorisovaltuustoon osallistumisesta tulisikaan ja äiti sai olla kyllä ylpeä. 😍

Mummo vierailulla Vantaalla pelaamassa meidän kanssa lautapeliä

Ympäristöoppi 7

Tästä ei kyllä tule kiitettävää. Ollaan tehty kyllä retkiä, mutta rehellisyyden nimissä päiväkotipäivien jälkeen aikoinaan ei todellakaan jaksettu lähteä kotoa yhtään minnekään luontoa tutkimaan. Mieluummin pelailtiin sisällä, rakennettiin junanratoja tai katseltiin yhdessä telkkarista jotain. Myöskään millekään vaellusreissuille ei ole jaksettu lähteä ollenkaan. Paras saavutus ehkä oli, kun vanhemman poikani 3-luokalla piti lähteä ulkoa metsästämään kuvia eri luonnon kukista ja puista. Muistan aina sen, kun moottoritien reunalta etsittiin niitä kukkia, joiden nimiä en rehellisyyden nimissä edes tiennyt. Onneksi oli Google jo silloin. 😁 Ai niin, ja ilmoitettiinhan me J metsäkouluun 3-vuotiaana ja lähes joka vuosi on käyty yhdellä marjaretkellä mummon kanssa mustikkametsässä. Eli sanoisin, että seiska tästä kuitenkin. 

Luontoretkellä Sievissä joku vuosi taaksepäin

Historia 7

Jostain syystä minua on kiinnostanut aina enemmän tulevaisuus kuin historia, eikä oma yleistietämys historiallisista asioista ole ihan kaikista skarpimmasta päästä. Eniten ehkä  ollaan perehdytty poikien kanssa Titanicin historiaan, koska J oli siitä joskus ihan pohjattoman kiinnostunut. Historian kokeisiin olen toki kuulustellut myös ja ihmetellyt ääneen, mitä järkeä on opettaa näitä kuolettavan tylsiä keski-aikajuttuja ja jääkausia työkaluineen, kun voisi oikeasti tutustua kunnon sotahistoriaan ja verilöylyihin eri tarinoiden kautta. 😁 Jostain syystä kuitenkin J päätti valita tuplat lukion historian mahdollisuuksista eli intoa aiheeseen kai riittää. Ai niin, ja kyllähän me pidetään kiinni kaikista traditioista ja esimerkiksi kesäteatterissa käydään joka vuosi katsomassa 1900-luvulle sijoittuvia näytelmiä, jos siitä saisi vähän korotusta tähän todistukseen. 

Koulun kevätjuhlassa


Uskonto 7

Olen raahannut lapset heränneiden körttijuhlille lähes joka vuosi tutustumaan sukunsa uskontoon. Siihenpä tämä osio melkein jääkin. Joskus pojat saivat perheraamatun joululahjaksi ja luin sitä pojille toivottuna iltalukemisena, koska se oli niin jännä, kun välillä päät katkeilivat, joku pönkättiin kaivoon kuolemaan ja neuvottiin ottamaan silmä silmästä ja hammas hampaasta. J halusi sukunsa jäljille rippikouluun tupla-ajalla viime kesänä, josta täytyy kyllä olla edelleen ylpeä. Ai niin ja kun lapset oli pieniä, kävin seurakunnan äitiryhmässä ja roudasin lapsia välillä seurakunnan päiväkerhoon. 

Rippikoulun infoon matkalla toissa vuonna


Kuvataide 10

Tässä pärjään, kun olen ollut aina kiinnostunut itsekin taiteista. Kun pojat oli pieniä, ostin meille kaikki mahdolliset piirrustuspaperit, tussit, värikynät, askarteluvärkit, kiiltokuvat, tarrat, pahvit, hileet, muovailuvahat jne. ja tehtiin vaikka ja mitä taideteoksia päivät pitkät. Järjestettiin usein myös piirrustuskisoja, joihin serkutkin osallistuivat. On tehty aina myös paljon erilaisia videoprojekteja yhdessä ja opeteltu editoimaan ja näyttelemään. Pojat tekee äidilleen vieläkin silloin tällöin erilaisia Sanomia, johon piirtävät ja ideoivat erilaisia tehtäviä. 😍

Poikien sanomat pari joulua sitten

Liikunta 10

Saisinkohan tästä kympin? Olen raijannut pojat jo pari vuotiaasta kaikkiin liikuntakerhoihin sekä uimakouluihin ja antanut vapaasti pomppia sohvilla ja sängyillä. 😁 Kaiken lisäksi aina käveltiin kaikki päiväkotimatkat ja koulumatkat jo aivan pienestä. Kun A ei osannut vielä kävellä, laitoin hänet istumaan pyörän turvaistuimeen, omat työkamppeet koriin ja J joutui kävelemään tai sitten istumaan satulan päällä keikkuen vaarallisesti.😂 Kuljettiin aina pääkaupunkiseudulla julkisilla ja kun pyöräily onnistui, pyörällä. Harrastettiin vuosia Pokemonia, jossa liikuttiin tuntikausia kaupungilla örkkejä palloilla heitellen. Kuljetettiin temppukerhoihin, jalkapallokerhoihin, parkouriin jne. Ja uimakouluissa kuljettiin vuosia. Tänä päivänä kumpikin poika viettää jalkapallon parissa joka päivä tunteja, pyöräilee/skuuttaa kaikki matkat kylällä, eikä edes toistaiseksi kinua saada mopoa tai mönkkäriä. 😍

Jalkapalloa treenaamaan menossa Kartanonkoskella

Käsityö 7

Tässä en kyllä pärjää. En tee käsitöitä itse ollenkaan ja käytännössä käsityöt poikien kanssa ovat jääneet lapsivuosien askarteluihin. Pojat eivät varmasti ole koulun käsityötuntien ulkopuolella saaneet mitään treeniä käsitöiden tekemiseen. Mitä nyt, isänsä kanssa ovat joskus jotain maaleja, keinuja tai pelikaappeja väsänneet. A kuitenkin kiinnostui jossain vaiheessa kutomisesta ja saikin kutomavälineet kummitädiltään joululahjaksi, mutta sekin tuntui toistaiseksi liian vaikealta ja on nyt tauolla. A:lla on tällä hetkellä massiivinen lopputyö käsitöistä, jota tehdään koulussa toukokuussa kaikki vapaa-ajat. Siitä tulee kuulemma valtava kaappi. Joku tubettaja oli tehnyt koulutyönä parisängyn ja A päätti että hän tekee toisiksi isoimman työn eli valtavan kaapin, jonka kuljetukseen koululta tarvitaan kuulemma peräkärry. 😂 Odotan innolla tätä "työtä" kotiin. 

Tämän mökin pelikaapin pojat joskus raksasivat


Musiikki 7

Tästä ei voi myöskään pisteitä ottaa. Pienenä lauleskelin paljon pojille, mutta mitään musiikkisoitinta ei ole kyllä yhdessä soiteltu. Olen ostannut pojille nokkahuilun ja epävireisen Ukulelen ja kosketinsoittimen. Niin ja kuulokkeet, joista voi kuunnella musiikkia potkiessa palloa ulkona tai hyppiessä trampalla. Konsertteihin en ole poikia juurikaan raahannut paitsi J:n joskus Elämä lapselle -konserttiin, mikä ei ihmeemmin napannut vaikka kaikki silloiset tähdet sieltä Hartwall-areenalta löytyivät. Ja täällä on käyty ainakin Pete Parkkosta katsomassa ja Portion Boysia, ja kummastakin paikasta pojat taisivat haluta aika pian kotiin. 😅

Pete Parkkosen konsertissa ehkäpä 4 vuotta sitten


Tässäpä kevätlukutodistus itsearviointina, ei ihan priimaa, mutta ihan okei. 😀 Äitinä oleminen on kyllä ihan parasta ja ollaan pystytty säilyttämään lämpimät välit myös poikien isovanhempiin, joita käytiin tänäänkin tervehtimässä. Siskojen ja siskojen miesten ja lasten kanssa järkkäiltiin meidän äidille aamubrunssi tänään. 😊 Menuu oli rosmariiniperunat, kalaa, makaronisalaatti, makumakkaroita, lihapullia, kanaa, maissia, hedelmälautanen, porkkanasalaattia ja paprikatikkuja. Ja jälkkäriksi kahvit/teet, täytekakkua ja tiikerikakkua. 😍 Aluksi suunniteltiin äidin vientiä ulos jonnekin, mutta paikalliset äitienpäivälounaat maksavat täällä 40 euroa/ yli 12-vuotiaat, joten ainakin itselleni ja toiselle siskolleni 160 euroa yhdestä 4 hengen lounaasta oli no no, ja epäilen että saatiin näin paremmat ruoat ja oli kiva touhuta lähisuvun kanssa. 😀


Ruusut roudasin oman kylän kukkakaupasta äidille

Saatiinpa otettua kuviakin kivasti eri kokoonpanoissa äideistä ja lapsista ja lapsenlapsista. Toisessa mummolassa kahviteltiin myös anopin itsetekemää lakkahillokakkua ja juhlittiin äitienpäivää. 


Tästäpä sitten uuteen viikkoon. Vain kolme päivää töitä edessä ja neljän päivän viikonloppu sitten aikaa tehdä ehkäpä kevättöitä, johon ostin eilen uuden haravankin😅. Ihana olisi ehtiä kunnolla ulos, jos ei tarvisi vääntää mokkapaloja ja kakkuja niin kuin tällä viikolla kaksiin poikien varainkeruumyyjäisiin. 😅 Mukavaa viikkoa sinne! 








Kommentit

  1. Olipa kivaa pohdintaa.
    Oikein hyvillä arvosanoilla pääset seuraavalle äitylin vuosiluokalle.

    VastaaPoista
  2. Kiitos! :-) Kaikilla äideillä varmaan vähän huono omatunto asiasta kuin asiasta, mitä vain ei arjen keskellä jaksa hoitaa, mutta suuressa kuvassa pärjätään varmasti ihan ok. Mukavaa kevään jatkoa sinulle!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Neljäs syksy maaseudulla - 10 juttua, mitä en ainakaan kaipaa kaupungista

Tein vuosi sitten blogikirjoituksen asioista, joita kaipaan täällä maalla kaupungista ja ajattelin päivittää nyt neljäntenä syksynä listausta toisin päin, mitä en ainakaan kaipaa kaupungissa asumisesta. Mitkä jutut täällä on oikeasti paljon paremmin? Miksi maaseutu voi kuitenkin olla vaihtoehto tässä maailmassa, missä meidät kaikki halutaan pakata kaupunkeihin. Tässäpä linkki vuoden takaiseen postaukseen maalla asumisen puutteista ja siitä, mitä kaipaan (vieläkin) pääkaupunkiseudulta, mutta tässä postauksessa siis toisinpäin, mitä en kaipaa kaupunkiasumista.  https://kotiseudulle.blogspot.com/2024/10/mita-kaipaan-kolmen-vuoden-maallaolon.html Lestinjoen rannalla syysloistoa 1. Liikenneruuhkat Muistan ne 10 vuotta, jolloin jumitin Vantaan seutubussissa Helsingin ruuhkissa aamuisin ja neljän aikoihin. Aika monesti oli kiire päiväkotiin, töihin, palavereihin ym. ja se bussi seisoi loputtomassa jonossa päärautatieaseman ja Käpylän välillä pysähtyen joka ainoalle pysäkille. Pääsiäis-, j...

Tekonivelleikkaus - Potilas hyvinvoiva

No niin, leikkauksesta ja sairaalareissusta selvitty joten kuten kotiin ja kuntoutuminen alkanut. Omakannasta löytyi tänään perjantain sairaalalähdöstä kirjaus: "Potilas kotiutuu hyvinvoivana". Jep, oksennuskippo kädessä ja 3 varalta repussa. 😰 Kuva sairaalasta lähdön aamuna taksia Kela-taksia odottaessa Keskiviikkoaamuna heräsin klo 03.50 aamusuihkuun ja taksi nouti klo 5.00. Nautin hirveältä maistuvan vitamiinijuoman (ainoan sallitun) ja aamulla hetken mielessä kävi, että juoksenko vielä karkuun. Jos kuitenkin hajalla oleva polvi jotenkin korjautuisi itsestään kävelykuntoon, mutta joo, nokka kohti taksia ja Oulun tekonivelkirurgian polia.  ProvideX-herkkujuoma klo 04:45 turvaamaan päivän ravitsemusta Meidät leikattavat keräiltiin kirurgian odotusaulaan numerolappujen kanssa. Osa potilaista näytti saavan vielä siinä eteishallissa tilattuja verikokeita. Minut nouti ystävällinen nuori hoitaja, joka ohjasi minut tavaroineen naisten pukukoppiin, jossa sain pukea sairaalavaattee...

Töihinpaluu ja laihdutuspohdintaa

 Viikko töitä takana tekonivelleikkauksen 4:n viikon sairasloman jälkeen ja hengissä. 😅 Vaikka kuinka lupasin itselleni, että joka tunti vähintään kerran nousen työtuolistani polkemaan hetkeksi kuntopyörää tai tekemään voimisteluliikkeitä, mutta kuinkas kävikään? Neljänä päivänä sain pidettyä puolen tunnin ruokatunnin kuitenkin, jolloin hain lounassalaattini sohvalle ja nostin jalat suoraan "levähtämään" puoleksi tunniksi. Puheluiden aikana kävelin työhuoneessani ympyrää. Ja jokainen päivä töiden jälkeen raahauduin heti kävelylenkille ennen pimeän tuloa ja sain 5000 askelta täyteen. Onhan sekin jo jotain, mutta siis hyvästi ne pari aurinkoista ulkolenkkiä ja himmailut sohvalla sairaalasta saatujen kuntoutusohjeiden parissa.😁  Kävelyä, kävelyä ja äänikirjoja... Mutta siis jos rehellisiä ollaan, niin kiva oli palata töihin ja päästä juttelemaan työkavereiden kanssa ja tekemään jotain järkevää telkkarin sarjamaratonien sijaan. 😅 Kaiken lisäksi sain olla kotona, jolloin pystyi...