Koulumenestys - Mitä se on? Stipendejä, hyviä numeroita vai selviämistä järjissään?

Eilen esikoiseni laittoi yläasteen oven lopullisesti kiinni ja kuopukseni ala-asteen. Viimeisten viikkojen aikana on pohdittu nuorison, K:n sekä työkavereiden kanssa paljon tulevia, mahdollisia arvosanoja, tavoitteita, menestymistä ja ylipäätään elämää, miten sen vaatimuksista selviää hengissä. 😀 Ja mikä ylipäätään on riittävää? Ja entä mikä reilua? Tässä muutamia pointteja, mitä olen itse miettinyt nykykoulua läheltä seuraten. 

A:n saama hymypoikapatsas

1. Eriarvoisuus

Toisten vanhemmat ovat sata lasissa mukana lasten koulunkäynnissä ja pystyvät tarjoamaan turvalliset olosuhteet ja huolehtimaan lasten perustarpeista. Toiset taas vähän välittävät. Jo se, että vanhempi on vähääkään kiinnostunut siitä, miten koulussa menee, mitä on läksynä ja onkohan ne läksyt tehty, kirjat ja työvälineet mukana, oppimistulokset ovat varmastikin paljon parempia. Tukitoimia varmasti on, mutta niitä olisi myös jotenkin hyvä selittää koko koululuokalle. Miksi jonkun koululaisen pulpetin ympärille on kyhätty seinät? Miksi joku saa opiskella kuulokkeet päässä ja hypistellä leluja? Miksi joku saa erilaisen, helpomman kokeen? Miksi toinen saa matikan monisteen tehtyään uuden vaikeamman monisteen ja miksi toinen taas pääsee pelaamaan pingistä? Nyt lapset oppivat, että jos käyttäydyt huonosti, pääset kivalle erityisopettajalle yksityisopetukseen, saat ylimääräisiä eväitä tai pingishetkiä avustajan kanssa.

Meidän kirsikkapuu nyt täydessä kukassa

2. Tavoitteet tai oikeastaan niiden puute

En tahdo edelleenkään kestää sitä, että meidän työpaikalle tulee aikuisia harjoittelijoita, joilla ei ole mitään oppimistavoitteita. Tähän on yksinkertainen syy. Ensimmäisten harjoittelujen tavoitteena koululta on yksinkertaisesti se, että harjoittelija löytää jonkun harjoittelupaikan, pääsee sinne oikeaan aikaan töihin eli oppii heräämään ja saapumaan kahdeksaksi. Kun tämä opitaan, voidaan alkaa miettimään jotain sisällöllisiä tavoitteita. 😅 En käsitä, miksi tämä ei ole sen oppilaitoksen tavoite ja kuinka pohjalta tässä oikein lähdetään liikkeelle. Tosin eilisessä Hesarissa kerrottiin kuinka Tanskassa kaikki työttömät laitetaan "risusavottaan" opettelemaan kotoa lähtöä ja sosiaalisuutta, joten kai meilläkin ollaan tähän suuntaan menossa. Tavoitteet jäävät yksilön varaan, laatiiko hän niitä vai ei, vai mennäänkö sieltä mistä aita on matalin.🙈 

A:n kässän kaappiprojekti

3. Arvosanakriteerit - Muistithan marginaalit?

Yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa aina ennen opintojakson alkua käydään läpi oppimistavoitteet ja kurssin arviointikriteerit läpi. Kaikille on ihan selvää mitä parhaaseen arvosanaan vaaditaan ja opiskelija valitsee sitten itse, miten paljon panostaa, ja arvosanaa seuraa tätä valintaa ja yleensä ahkeroinnin ja osaamisen määrää.  Peruskoulussa tällaista ei kai ole ja opettajat voivat säätää arviointia "lennossa". Mietin vain, kuinka viimeisillä kouluviikoillaan toinen poikani tuli yksi päivä huolissaan kotiin. Ope oli kerännyt kaikilta kouluvihkot itselleen katseltavaksi ja kertonut, että tuleviin arvosanoihin vaikuttaa vihkoihin tehdyt tai tekemättä jääneet marginaalit ja sivunumerot. Poikani oli tästä kauhuissaan, koska marginaalit ja sivunumerot oli tainneet jäädä vihkoihin tekemättä ja hän luuli arvosanan muodostuvan kokeista ja tuntiaktiivisuudesta. 😯 Joku vuosi sitten googletettiin, miten liikunnasta voi saada arvosanaksi tänä päivänä kympin. Vastaus tähän oli, että kannattaa auttaa opettajaa urheiluvälineiden kantamisessa. 😂

Ne puuttuvat marginaalit...

4. Vaikuttamisprojektit

Aivan huikeaa, että alakouluilla on nykyään vaikuttamisprojekteja. Pitkin kevättä nuorempi kaveri on suunnitellut ja pitänyt kahden luokkakaverinsa kanssa aamunavauksia, välkkäohjauksia ja tuntiohjauksia koko koulun oppilaille, joiden tarkoituksena on ollut saada koulu liikkeelle ja liikkumaan. Kaverukset ovat etsineet netistä tietoa, miksi lasten pitäisi liikkua enemmän ja haastaneet koulukavereitaan mm. kyykkäämään, pelaamaan pihapelejä ym. A:n entinen luokanopettaja tuli kertomaan eilisen kevätjuhlan jälkeen kuinka huikea projekti tämä oli ollut koulussa, ja A ystävineen saivat stipendit yhteisöllisyyden edistämisestä koulussa. 😍 Toinen kuulemani vaikuttamisprojekti oli varojen kerääminen Ukrainan lapsille, mikä aktivoi lapsia järjestämään myyjäisiä ja keräämään lahjoitettavaa tavaraa. Aivan loistavia koulujuttuja ja oppimiskokemuksia, joita ei todellakaan ollut oman koulutien aikana. 

J:n kuviksen työ: FC Barcelonan kotiareena

5. Akateemiset taidot ja reippaus

Törmäsin 10 vuotta sitten ehkäpä ensimmäistä kertaa lapseni foniatrian polilla termiin "akateemiset taidot". Polin lastenpsykologi oli tehnyt 5-vuotiaallemme testit, joiden perusteella hän totesi, että "lapsen akateemiset taidot ovat hyvät." Itse olin mieltänyt akateemiset taidot lähinnä yliopistoon ja 5-vuotiaan akateemisten taitojen määrä kuulosti korvissani lähinnä jännältä. 😊 Eilen törmäsin tähän termiin uudestaan alakoulun kevätjuhlassa vanhempainyhdistyksen stipendejä jaettaessa. Kuulemma stipendit eivät perustu akateemisiin taitoihin, vaan opettajat ovat valinneet sosiaalisia ja reippaita oppilaita stipendien saajiksi. Kyselin kiinnostuneena jälkikäteen matematiikan stipendin saajasta ja poikani muisteli hänen saaneen matikan kokeesta jonkun 7,5 tai kasin. 😕 Eli jos 6-luokilla oli joku nörtti ja hiljainen kympin matikan poika, hän ei saanut tätä stipendiä, vaan reipas ja sosiaalinen kasin tyttö? 

Hymy-patsaan vähimmäiskriteerit

6. Esiintymistaidot

Omana kouluaikana meillä ei ollut mitään esitelmiä kuin aikaisintaan yläkoulussa. Kevät- ja joulujuhliin valittiin esiintymään parhaat, ja vilkkaat pojat pääsivät korkeintaan kuoron taustalle soittamaan triangelia tai puukeppejä. Tämän päivän koulussa kaikki pääsevät harjoittelemaan esiintymistä. Näissä alakoulun juhlissa aina tulee koko joukko reippaasti eteen esiintymään.😃 Miten mahtavaa onkaan katsoa näitä reippaita koululaisia juontamassa juhlia, vetämässä aamunavauksia, kuuluttamaan keskusradiossa jne. mitkä olisivat olleet omana kouluaikana kauhistus. Joten tästä kyllä nykykoululle isot plussat! 😍 

Ysigaalaan lähdössä

7. Menestys

Mistä sitten seuraa menestystä? Pitääkö lapsen olla reipas, sosiaalinen vai akateemisesti taidokas? Pitääkö olla kymppi-rivi todistuksessa? Mitä pitää tehdä menestyäkseen? Kun tätä kysyy omilta pojilta, vastaus on, että pitää tehdä vain enemmän töitä ja treenata enemmän kuin muut. Tämä pätee varmasti jalkapalloon, mutta entä tämä muu elämä? Työelämä muuttuu niin vauhdilla, että meillä ei ole mitään käsitystä, millä taidoilla tekee ja mitä? Sain nuoremmalta pojalta palautetta liiallisesta tekoälyn käytöstäni. Koulun opettajien mukaan "tekoäly on huono juttu".  Jooo...Muistan joskus jossain seminaarissa kuulleeni, kuinka laskukonetta oli aikoinaan vastustettu laajasti ja puolustettu helmitauluja. Myös autoja boikotoitiin ja uskottiin enemmän hevosiin. Minusta tänä päivänä menestystä on se, että onnistuu säilyttämään jotenkin oman mielenterveytensä. Uskaltaa tehdä omannäköisiä valintoja, välittää vähän vähemmän siitä, mitä muut ajattelevat ja rakentaa itsetuntonsa omista vahvuuspalasista. 

Meidän pihatyömyyrät

Kaiken kaikkiaan tosi kiitollinen olo, että pääsee juhlimaan näitä ihania, nuoria tulevaisuuden tekijöitä. Tämä ihana kevät ja kukkaloisto pihalla on taas huikea. Tänään juhlittiin siskoni pojan ammattiin valmistumista. Huomenna pärähtää hänen rekka maailmalle ja 3 vuoden koulu-urakka on ohi. 👌Töissä sain myös oman harjoittelijani lähtemään perjantaina maailmalle. Iso vastuu näistäkin nuorista opiskelijoista, etten ainakaan ole mitenkään hiekottamassa ja murskaamassa unelmia, vaan pystyn nostamaan esille niitä vahvuuksia. Heitin hänelle tosin huumorilla lopuksi, että jos et kestä tulevaa haastavalta kuulostavaa kesätyötä, niin sitten vain käärit ne asiakkaat mattoon. 😂 Hyvä ettei harjoiteltu kiinnipitotilanteita ihan niin kuin minä niistä jotain tietäisin. 😉Vaikeuksia välillä pitää kiinni edes niistä puisteltavista lakanoista tai käsilaukusta. 

Mikä koulumenestys sinusta on tärkeää? Ihanaa kesäkuun alkua sinne! 🥀