Kävin viime viikolla yläkoulun vanhempainillassa. Skippasin lapseni illan sarjapelin Oulaisissa, ja poljin uteliaana koululle kiireisen työpäivän jälkeen kuuntelemaan, miten nykykoululla menee. Sopivasti edellisenä päivänä oli ilmestynyt taas valtakunnalliset PISA-tulokset järkyttämään Suomea. Some täyttyi kaikenlaisista asiantuntijoista ja päättäjistä, jotka kertoivat mikä nykykoulussa on pielessä. Osa syytti maahanmuuttajia ja lepsua maahanmuuttopolitiikkaa. Joku meitä vanhempia, jotka emme puhu lapsille emmekä pakota heitä lukemaan kirjoja. Jonkun mielestä suurin syyllinen on digilaitteet. "Ei kun palautetaan kynät, vihkot ja liitutaulut." Yksi syytti lepsuja opettajia ja sääntöjä. "Opettajien pitää vaatia ja pitää tunneilla parempaa kuria". Syytettiin myös koulujen resurssipulaa, kirjattomuutta, koulutyöntekijöiden vähyyttä, inkluusiota ja erityisluokkien lakkautusta, mahdottomia opetussuunnitelmia, nuorten laiskuutta jne. Kun vietin siellä koululla 2,5 tuntia kuunnellen rehtoria, luokanopettajaa, erityisopettajia, opinto-ohjaajaa, psyykkareita, terveydenhoitajia, nuorisotyöntekijöitä, hyvinvointiohjaajia, toisia vanhempia jne. itselleni nousi lähinnä tällaisia ajatuksia mieleen.
 |
| Meidän yläkoulu |
1. Puitteet
Vaikka meidän kunnan yläkoulu ei varmasti ole hienoin eikä kaunein, olipa ilo nähdä koulutyöntekijöiden ja nuorten sisustama Hulinahalli, missä oli löhöistuimia, pelejä, kausivaloja, telkkari, karaokelaitteet, musiikkivehkeet, palapelejä jne. Kun itse olin yläkoulussa, meillä ei ollut kuin koululuokat, tylsä aula kovine istumapenkkeineen ja askeettinen piha, jossa seisottiin ja potkittiin kiviä. Yksi lukemattomista koulutyöntekijöistä kertoi sisustaneensa tilan nuorten toiveiden mukaan ja istuvansa siellä nuorten kanssa pelailemassa aina kun mahdollista. Puitteista koulumenestys ei ainakaan jää kiinni. 😍
2. Kampanjat
Rehtori kertoi koulun KLL-kampanjoista, mitkä on otettu koulun teemoiksi tänä vuonna ja ne ovat keskustelu, lukeminen ja liikunta. Näihin kaikkiin kannustetaan nuoria ja luvassa on kaikenlaisia kisoja. On siis selvästi havaittu lukemisen ongelmat, liikkumisen puute ja ilmeisesti vuorovaikutuksenkin, mihin nyt pyritään panostamaan, mikä on hieno asia. Omina kouluaikoina keskityttiin vain koulunkäyntiin ja pakolliset kirjat luettiin ilman palkintoja. 😅
3. Koulutyöntekijät
En ole tajunnutkaan, mikä määrä kouluilla on nykyjään aikuisia opettajien lisäksi. Omina kouluaikoina kouluilla oli joka luokkaan yksi opettaja. Sen lisäksi oli oppilaanohjaaja opettamassa opoa ja yksi erityisopettaja, jonka luokse laitettiin, mikäli koulunkäynti ei sujunut. Lähinnä erityisopettaja oli pelote, vihaisen näköinen mies, jonka luokse jouduin vain yhden kerran ja silloinkin tekemään sairastumisen takia rästiin jäänyttä koetta. Tämän lisäksi koululla oli yksi terveydenhoitaja, jonka luona käytiin kerran vuodessa terveystarkastuksessa. Nyt samalla koululla, jonka oppilasmäärä on pienempi kuin minun aikana, oli 3 erityisopettajaa, oppilaanohjaaja, terveydenhoitaja, koulupsyykkari, nuorisotyöntekijä, koulukuraattori, kouluhyvinvoinnin asiantuntija, koulupsykologi, nuorisotyöntekijä ja se ensin mainitussa hallissa istuva kouluohjaaja. 😍 Turvallisista aikuisista ei siis nykykoulussa tunnu olevan pulaa.
4. Eriyttäminen
Itse opettajia ei sen sijaan koululla ollut lisää, eikä erityisluokkia. Oman lapsen opettaja kertoi kuinka häntä vaivaa paikoin riittämättömyyden tunne, kun hän yrittää eriyttää opetusta kolmeen eri tasoon. Hän näytti kolmea englannin kielen harjoitusmonistetta, jotka hän jakaa tason mukaan kolmelle eri porukalle samassa luokassa, ja yrittää selvitä tästä kaikentasoisesta opetuksesta. 😕Omana aikana omalta koululuokaltani siirtyi yläkoulun aikana yksi luokkakaveri erityiskouluun, jolla uhkailtiin huonosti käyttäytyviä oppilaita. Jos siis aioit selvitä normaaliluokalta, jouduit tekemään ihan samat läksyt ja tehtävät kuin kaikki muutkin - tai "jouduit" sinne erityiskouluun.
5. Kokemusasiantuntijoiden näkemys
Kuulostelin omaa nuorisoa kotiin tullessani, että käyttävätkö he näitä yli kymmenen hengen oppilas- ja kouluhuollon palveluja. Vastaus oli, että ei. Teinien suorasukaiseen tyyliin "nämä työttömät" ryntäävät vähän väliä heidän koululuokkiin kertomaan, miten jokaisessa pienessäkin asiassa heille voi tulla kertomaan mitä tahansa, ja yrittävät saada oppilaita "puoliagressiivisesti" heidän "huoneisiin" keskustelemaan. Luokkien lusmuimmat menevät porukalle koulutyöntekijöiden juttusille pitkiksi ajoiksi, ja jäävät vielä entistäkin enemmän jälkeen itse opetuksesta, mikä heikentää vielä enemmän sitä pärjäämistä itse opinnoissa. Kuulemma osa osaa valita kurjimmat ja työläimmät oppitunnit, jolloin alkaa ahdistamaan, ja etsitään jonkinlainen kuraattori/koulutyöntekijä/hyvinvointiohjaaja tai psyykkari käsiin, ja päästään sinne koko oppitunniksi karkuun tylsää opetusta. 🙈
6. Vaikuttavuus?
Istuskelin pari viikkoa sitten vaikuttavuusseminaarissa, missä kerrottiin, että suoritteet eivät ole yhtä kuin vaikutukset. Kun kuraattori kertoi saaneensa 5 seiskaluokkalaista poikaa luoksensa juttelemaan, hän innosta puhkuen kertoi saaneensa kerralla viisi asiakasta luokseen. 😀 En osaa vaikuttavuudesta sanoa tässä tapauksessa mitään, mutta eikö tämän kaiken satsauksen nuoriin pitäisi näkyä parempina oppimistuloksina ja kouluterveyskyselyn tuloksina, mitkä eivät kovin mairittelevia ole toistaiseksi olleet? Jäin miettimään näin maalaisjärjellä, että jos ongelmana on huonot oppimistulokset, eikö silloin pitäisi satsata siihen opetukseen, eikä karaokelaitteisiin? Eli ensin pitäisi tietää, mitä ongelmaa ollaan ratkaisemassa, ja sitten vasta keksiä siihen toimivin menetelmä.
7. Kiitollisuus
Olen kaikki nämä viisi vuotta täällä maalla ollut älyttömän kiitollinen näistä pienistä maalaiskouluista. Meidän pojille opetus on ollut koko ajan maailman parasta, ja vanhemman näkökulmasta yhteistyö on toiminut koululle koko ajan hyvin ja mutkattomasti. Liikuttavaa nähdä mm. että A:n entiset opettajat alakoululta lähettävät pojan IG-tilille kannustavia viestejä ja yläkoulun luokanvalvojat vastaavat Wilma-viesteihin viikonloppunakin, vaikka ei siis tarvitsisi. Entinen alakoulun avustaja toi joskus meidän postilaatikkoon iltakävelyllä sairaalle lapselle koulutarvikkeita. J:n opettaja laittaa whatsappilla oppilailleen viestiä edellisiltana selvittääkseen, kuinka monta nuorta on tulossa seuraavan aamun urheiluvalmennukseen, jotta osaa suunnitella harjoitteet sen mukaan. Vanhempainvartteihin on oikeasti panostettu, ja lapsi/nuori oikeasti kohdataan, ja hän saa yksilöllistä palautetta etenemisestään. Myös lukuisiin jalkapallon takia kertyviin poissaoloihin on suhtauduttu aina myönteisesti ja kannustaen laitettu leireille matkaan.👌
En siis tiedä, mikä kouluilla on ongelmana, ja miten Pisa-tuloksia Suomessa saataisiin paremmiksi. Mutta siis liputan näiden pienten maalaispaikkakuntien koulujen elämänmenoa. Kun opettaja kertoi luokan pahimmaksi ongelmaksi, että jotkut seiska-luokkalaiset olivat liikuntatunnilta tullessa koukanneet patongit Halpahallin kautta, en nyt tätä niin suureksi rikokseksi laittaisi. 😅 Omina kouluaikoina puolet teineistä veti tupakkaa välitunneilla salaa ja kännit viikonloppuna, mikä taisi olla paljon pahempi terveysriski. 😁 Mutta tietenkään sieltä koululta ei poistuta patongin hakuun, ja lupasin muiden vanhempien tapaan keskustella tästä patonkikeissistä kotona nuorten kanssa varoittavaan sävyyn, niin kuin teinkin. 😁
Kommentit
Lähetä kommentti