Entä jos olinkin väärässä? - Tarvitaanko koulunkäyntiin intohimoa?

Sula Lestinjoki ja puut odottamassa lehtiä😍

Yksi iso muuttoperusteeni oli koulu. Halusin, että lapseni saisivat kunnollisen koulupolun. Turvalliset koulutiet, pienemmät ryhmät, päihdevapaat ympyrät, liikuntakentät, pulpetit, omat koululuokat, pysyvät opettajat ja ongelmattomat oppilastoverit, jotka loistivat haavekuvissani täällä. Näin mielessäni oman turvallisen kyläkoulun, kirjojen muovittamisen, koulunäytelmät, haravointitalkoot, suvivirret ja voikukat toukokuussa koulun pihalla. Kun juttelin nuorimman poikani kanssa yksi ilta, aloin miettimään olinko kuitenkin ollut aivan väärässä? Koulu etelässä näytti vanhemman silmissä ja korvissa todelliselta sekamelskalta, mutta nuoremman poikani mielestä siellä oli hauskempaa. Kun entisessä koulussa teki sovitut tehtävät sai lähteä käytävälle, portaisiin tai ulos. Täällä taas saa kuulemma lisätehtäviä. Siinä missä etelässä sai käyttää violettia tussia koulutöihin, täällä pitää käyttää lyijykynää. Täällä kaikille on pöytäpaikat, etelässä työskenneltiin lattialla, ikkunanlaudoilla, komerossa ja käytävillä.😁 

Jatkoin kyselemällä koulusta vähän tarkemmin. Nuorempi kertoi, että koulusta puuttuu täällä intohimo. Jos ei ole intohimoa, ei tykkää opiskellakaan. Sen takia kukaan poika ei kuulemma mene täällä lukioon. Yritin väittää vastaan perustelemalla, kuinka täällä oppii paljon enemmän, kun koulussa opiskellaan niin ahkerasti. Sitten on helppoa jatkaa opintoja, kun "perusta" on kunnossa. Ei kuulemma opi, kun ei ole sitä intohimoa ja opinnot tyssäävät alkuunsa kuuteentoista vuoteen peruskoulussa. Lopullisen naulan intohimoarkkuun naulasi perjantain hammashoitaja, joka oli tilattu luokkaan MOK-viikon lopuksi kertomaan lapsille hampaiden oikeaoppimisesta hoidosta. Ei kuulemma edistänyt luovuutta eikä ongelmanratkaisukykyä.😅 Vitosluokkalainen poikani sai päihdeluennon. Nyt meillä koko perhe tietää, mitä on nuuska ja saunaoluet.😁 

Mikä opetustyyli sitten valmentaa lapsia parhaaseen tulokseen? Mitä taitoja nykymaailmassa tarvitaan? Samaan aikaan kun peräänkuulutin lapsilleni omaa pulpettia, huomaan olevani työelämässä, jossa työpaikkojen seinistä, huoneista, papereista ja "omista" tavaroista halutaan eroon. Halusin lapsilleni keskittymisrauhaa, mutta maailma ympärillämme on entistä vauhdikkaampaa. Jos minä juoksen liukuportaita metroon, miksi lasteni pitäisi oppia kävelemään siististi parijonossa? Jos oma oppimiseni tapahtuu seminaareissa, keskusteluissa ja plaratessani tutkimuksia, miksi lasteni oppimisen pitäisi tapahtua pelkästään kirjoista koulun opetustunneilla? 

Näin äitienpäiväviikonlopun jälkeen päätän alkaa kuuntelemaan vähän enemmän lapsiani ja ymmärtämään sitä maailmaa, missä he elävät. Aloitin sen viemällä lapseni tutkimaan kevätluontoa. Kun minä yritin epätoivoisesti löytää merkkejä voikukista, leskenlehdistä ja peipoista Kurunojan varresta, poikani mieluummin keikkuivat ojan yli menevillä ruostuneilla siltapalkeilla ja harrastivat parkouria kivillä. Ehkä opittiin riskienhallintaa, hyppytekniikkaa, fysiikkaa ja lahoamisprosesseja, mutta koulun kevätseurantalomake jäi tyhjäksi.😳

'Tässä minun omaa kevätseurantaa lenkkireitin varressa.