Siirry pääsisältöön

Meidän lössi

Tänään vietettiin siskoni 50-v juhlia jossain kaukana korvessa.😁 Juhlapaikathan ja ruokien kokkaajat täällä maaseudulla ovat "kiven alla", mutta löytyipä taas yksi helmipaikka tunnin ajomatkan päästä keskeltä ei mitään.😍 Meidän lössi oli paikalla onnittelemassa sankaria. 


Ollaan otettu tavaksi järjestää synttärilahjaksi yllätysreissu jonnekin "meidän lössillä". Lössiin kuuluu siis 4 siskosta, vanha äitimme ja meidän tyttöjen serkku ja äidin kummityttö. Meidän eka reissu oli lahja 60v täyttäneelle serkullemme Helsinkiin. Silloin asustelin vielä etelässä ja liityin lössiin vasta rautatieasemalla. Silloin käytiin katsomassa Komisario Palmu Helsingin kaupunginteatterissa ja ajeltiin ratikalla ja metrolla ihmettelemässä Helsinkiä. 


Vähän kulttuuria, shoppailua, herkuttelua, juoruilua ja sekoilua naisporukassa kuuluu joka reissuun.😍 Kaksi vuotta sitten matkattiin juhlistamaan toisen siskoni 50v päivää Tampereelle. Siellä käytiin teatterissa katsomassa Yksikään heistä ei selvinnyt -teatterinäytöstä ja yövyttiin Torni-hotellin yläkerroksessa.


Ja seuraava laskeutumispaikkamme maaliskuussa on Seinäjoki, jonne viemme tuoreen juhlasankarin ylläriohjelmineen😁 Tässäpä meidän korttigalleriaa rakkaan siskomme puolesta vuosisadasta.

 
Tänään kuultiin Juha Tapion biisejä oikein urakalla, kun juhlasankarin miehen kaveri tuli laulamaan ja soittamaan kitaraa meille. 😍 Olipa tietokilpailuakin isosiskoni elämästä ja kummityttönsä pyörittämä hauska onnenpyörä ohjelmanumero.

Huomenna juhlat sen kun jatkuu. Vuorossa on poikamme 11-v juhlat meillä.🥳

Labels:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Neljäs syksy maaseudulla - 10 juttua, mitä en ainakaan kaipaa kaupungista

Tein vuosi sitten blogikirjoituksen asioista, joita kaipaan täällä maalla kaupungista ja ajattelin päivittää nyt neljäntenä syksynä listausta toisin päin, mitä en ainakaan kaipaa kaupungissa asumisesta. Mitkä jutut täällä on oikeasti paljon paremmin? Miksi maaseutu voi kuitenkin olla vaihtoehto tässä maailmassa, missä meidät kaikki halutaan pakata kaupunkeihin. Tässäpä linkki vuoden takaiseen postaukseen maalla asumisen puutteista ja siitä, mitä kaipaan (vieläkin) pääkaupunkiseudulta, mutta tässä postauksessa siis toisinpäin, mitä en kaipaa kaupunkiasumista.  https://kotiseudulle.blogspot.com/2024/10/mita-kaipaan-kolmen-vuoden-maallaolon.html Lestinjoen rannalla syysloistoa 1. Liikenneruuhkat Muistan ne 10 vuotta, jolloin jumitin Vantaan seutubussissa Helsingin ruuhkissa aamuisin ja neljän aikoihin. Aika monesti oli kiire päiväkotiin, töihin, palavereihin ym. ja se bussi seisoi loputtomassa jonossa päärautatieaseman ja Käpylän välillä pysähtyen joka ainoalle pysäkille. Pääsiäis-, j...
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Tekonivelleikkaus - Potilas hyvinvoiva

No niin, leikkauksesta ja sairaalareissusta selvitty joten kuten kotiin ja kuntoutuminen alkanut. Omakannasta löytyi tänään perjantain sairaalalähdöstä kirjaus: "Potilas kotiutuu hyvinvoivana". Jep, oksennuskippo kädessä ja 3 varalta repussa. 😰 Kuva sairaalasta lähdön aamuna taksia Kela-taksia odottaessa Keskiviikkoaamuna heräsin klo 03.50 aamusuihkuun ja taksi nouti klo 5.00. Nautin hirveältä maistuvan vitamiinijuoman (ainoan sallitun) ja aamulla hetken mielessä kävi, että juoksenko vielä karkuun. Jos kuitenkin hajalla oleva polvi jotenkin korjautuisi itsestään kävelykuntoon, mutta joo, nokka kohti taksia ja Oulun tekonivelkirurgian polia.  ProvideX-herkkujuoma klo 04:45 turvaamaan päivän ravitsemusta Meidät leikattavat keräiltiin kirurgian odotusaulaan numerolappujen kanssa. Osa potilaista näytti saavan vielä siinä eteishallissa tilattuja verikokeita. Minut nouti ystävällinen nuori hoitaja, joka ohjasi minut tavaroineen naisten pukukoppiin, jossa sain pukea sairaalavaattee...
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Töihinpaluu ja laihdutuspohdintaa

 Viikko töitä takana tekonivelleikkauksen 4:n viikon sairasloman jälkeen ja hengissä. 😅 Vaikka kuinka lupasin itselleni, että joka tunti vähintään kerran nousen työtuolistani polkemaan hetkeksi kuntopyörää tai tekemään voimisteluliikkeitä, mutta kuinkas kävikään? Neljänä päivänä sain pidettyä puolen tunnin ruokatunnin kuitenkin, jolloin hain lounassalaattini sohvalle ja nostin jalat suoraan "levähtämään" puoleksi tunniksi. Puheluiden aikana kävelin työhuoneessani ympyrää. Ja jokainen päivä töiden jälkeen raahauduin heti kävelylenkille ennen pimeän tuloa ja sain 5000 askelta täyteen. Onhan sekin jo jotain, mutta siis hyvästi ne pari aurinkoista ulkolenkkiä ja himmailut sohvalla sairaalasta saatujen kuntoutusohjeiden parissa.😁  Kävelyä, kävelyä ja äänikirjoja... Mutta siis jos rehellisiä ollaan, niin kiva oli palata töihin ja päästä juttelemaan työkavereiden kanssa ja tekemään jotain järkevää telkkarin sarjamaratonien sijaan. 😅 Kaiken lisäksi sain olla kotona, jolloin pystyi...
2 kommenttia
Lue lisää »