Nivelrikko osa 6: Aikaasi ei voi kiirehtiä puhelimessa

 

Huhtikuussa 2023 kirjoittelin ensimmäistä kertaa jalkakivusta ja yllätyksenä saamastani kortisoni-piikistä. Nyt ajattelin päivittää, mikä tilanne on tänä päivänä. Lääkärit ovat siis diagnosoineet "ongelman" nivelrikoksi, mutta toisaalta röntgenlääkärin lausunnossa luki, että alkava nivelrikko/kuluma ei selitä tätä kipua ja polvinivelen romahtamista. 

Vähänkö nolottaa käyttää nykyään hissiä

1. Aikaasi ei voi kiirehtiä puhelimessa

Joulukuun alussa pääsin viimein erikoissairaanhoidon ortopedin arvioon, joka siis totesi 5 minuutin käynnillä ykskantaan vanhaa röntgenkuvaa katsoessaan, kuinka surkeaa on, että nuorelle ihmiselle laitetaan proteesi. 😕 Kun olin toipunut tästä ajatuksesta saada "puu-/ tai metallijalka" ja selvennykset, että jalkaa ei leikata poikki vaan lisätään omaan niveleen "varaosa", minusta tehtiin siis lähete Ouluun toispuoliproteesin arviointiin. Oulusta tuli kirje, että olen jonossa hoidon tarpeen arviointiin ja että hoitotakuun mukaisesti sinne pitäisi päästä 3 kuukauden sisällä. Kirjeessä luki vielä varoituksen sanat: "Aikaasi ei voi kiirehtiä puhelimessa", joten olen jäänyt kiltisti odottamaan.

2. Sinut on lisätty tekonivelleikkauksen digihoitopolulle

Joululomalla säikähdin ilmoitusta sähköpostissani: "Sinut on lisätty tekonivelleikkauksen digihoitopolulle". Jo pelkkä nimi kuulosti siltä, kuin tekonivelen laitto hoituisi diginä ja omahoito-ohjelmalla.😁 Ei hoidu. Digihoitopolun tarkoituksen lie on varmistaa, etten vain vie ammattilaisten aikaa kyselemällä suotta tyhmiä tai kuormittamalla hoitajien ja lääkärien työaikaa.🙊 Mitään uutta ohjelmasta en löytänyt, mitä en olisi jo lukenut netistä. Siellä oli tosin kohta "keksi nimimerkki ryhmäkeskusteluihin". Sitä piti hetki miettiä. Voisin siis ehkä kirjoittaa palstoille jotain nimerkin suojissa tai treffailla muita tekoniveltä odottavia. Hetken jo mietin valitsevani nimimerkin "Sussu-76" ihan vain siitä johdosta, että olen syntynyt vuonna 76, mutta epäilin, että tällä nimimerkillä minua luultaisiin 76-vuotiaaksi, eikä tuo Sussukaan välttämättä parasta vaikutusta tee.😁

3. Ei sitä liikkumalla saa enempää pilattua

Kyselin ortopediltä joulukuussa, miten käytännössä minun kannattaa liikkua, ettei jalka mene vielä enempää kieroon. Hän sanoi, että "Ei sitä liikkumalla saa enempää pilattua", joten mitä vain voi tehdä jos kipua sietää. Olen siis yrittänyt ontua työmatkat kävellen. Kilometri on käytännössä pisin matka, mitä tällä hetkellä pystyn kävelemään ilman jalan lepuutusta ja juuri se matka minulla on juna-asemalle. Kävelylenkit on myös sen max kilometrin eli se niistä 7 km:n lenkeistä mitä aiemmin aina tein. 😔 Juoksemaan ei pääse ollenkaan eikä rappukävelyä. Käyn kuitenkin kerran viikossa siskon kanssa kansalaisopiston spinningissä, kerran viikossa kuntosalilla sekä näistä kilometrin hyötytepasteluista kertyy viikoittain kuitenkin ehkä kymmenisen kilometriä. 

4. Kauppareissut, ounou!

Jokapäiväinen kauppareissu painavan repun kanssa kävellen ei onnistu enää mitenkään, joten ne reissut on delegoitu kätevästi perheenisälle. Tänään kuitenkin mieheni oli urakoimassa metsässä meille lisäpöllejä takkaan, joten tarvitsin kauppareissulle kaksi poikaa, joiden avustuksella saatiin kannettua 3 reppua ja kaksi kassillista ostoksia.😅 Kaupassa levähtelen ostoskärryyn vahvasti nojautuen, kun kukaan ei näe. 😅

Kauppa-apu karkkipalkalla

5. Minäkö halusin ne sähköpöydät kotiin ja töihin?

Sähköpöydät ovat olleet jo kohta vuoden samassa asennossa, koska kukaan ei enää seiso. Seisominen on tällä hetkellä ihan surkeaa, vasen jalka ei yksinkertaisesti kestä, vaan nivel painuu seisoessa jotenkin kasaan. Yleensä yritän seistä vain oikealla jalalla ja roikottaa vasenta vieressä. Töissä kun käyn juttelemassa työkavereiden ovilla huomaan konkreettisesti, että pelkkä toisella jalalla kierossa seisominen ottaa myös selkään ja paljon helpompaa on vain istua. Messut ja jonoissa seisomiset saa tällä hetkellä unohtaa. 😰

6. Luovuutta rappusissa

Rappuset ovat sieltä kamalimmasta päästä. Aamuisin yläkerran makkarista alastulo teettää tuskaa ja töissä, kun hissiovi ei ole vielä aamuisin käytössä ja käytännössä hyppelen vahvasti kaiteesta vetäen kolmanteen kerrokseen toisella jalalla. Toki kyykkyynkään ei pääse. 😔

7. Hyvään kuntoon ennen leikkausta

Netissä kerrottiin kuinka ennen tekonivelleikkausta kannattaa olla hyvässä kunnossa. Vaikea tietysti tätä toteuttaa, kun sinne leikkaukseen pääsykriteereinä taas on se "huono" kunto. Kuntosalilla yritän tehdä jalkaliikkeitä minimipainoilla ja käsiliikkeitä maksimipainoilla. Spinningillä ja lyhyillä kävelyillä yritän pitää edes jonkinlaisen aerobisen kunnon. Töissä fyysisesti käymällä yritän pitää mielenterveyteni kunnossa. Painon tiputtamiseen tarvitsisin varmasti teipin suuhun, kun elämä kutistuu kodin lähelle, lenkkipolut on mahdottomia ja jääkaappi aivan liian lähellä. 

8. Elämänlaatu ja selviytyminen?

Siellä tekonivelpotilaan digihoitopolulla taisi lukea, että leikkaus tehdään vasta, jos elämänlaatu kärsii kivuista ja elämä rajoittuu liikaa. Ortopediltä ymmärsin, että puolikas tekonivel olisi parempi kuin kokonainen, mutta mitä jos se toinen terve nivelpuolikin romahtaa jossain välissä? Ehkä olisi parasta ottaa varulta se puujalka? 😁 No joo, pelkään kuollakseni sairaaloita, leikkauksia, piikkejä ja avuttomana oloa, joten jos joku konservatiivinen hoito tähän auttaisi, menisin ilman muuta sillä. Mutta odotellaan nyt sitä Oulun kirurgien arviota, mitä tehdään ja sitä ennen yritetään selviytyä tästä arkielämästä. 

Aiemmat postaukset jalkakeissistä täältä: 

https://kotiseudulle.blogspot.com/2023/04/jalkapuoli-kehittaja-ja-kortisonipiikki.html

https://kotiseudulle.blogspot.com/2023/09/ihanko-oikeasti-kortisonia-taas-ketaan.html

https://kotiseudulle.blogspot.com/2023/09/nivelrikko-nelikymppisena.html

https://kotiseudulle.blogspot.com/2024/04/nivelrikko-osa-nelja-yhden-pistoksen.html

https://kotiseudulle.blogspot.com/2024/09/nivelrikko-osa-5-potilas-lievasti.html