100 % täydellistä priimaa - Miksi meillä tyydytään vähempään?

 Innostuin jo monta vuotta sitten japanilaisesta Ikigaista. Japanilaisen filosofian mukaan jokaisella meistä on ikigai, syy olla olemassa. Ja se saa meidät haluamaan elää pidempää ja täydemmin. Perjantaina olin webinaarissa, jossa yhdessä puheenvuorossa japanin tuntija valoitti meille japanilaista työfilosofiaa ja elämänasennetta lisää. Japanilaiset ovat puhujan mukaan perfektionisteja, jotka tavoittelevat joka asiassa 100 prosentin täydellisyyttä. "Jos en ole tyytyväinen, teen loppuun vaikka omalla rahalla", selitti japanilainen puutarhuri filosofiaansa.

Suomalainen työelämä on käsittääkseni ollut jo pitkään sellaista, että seiskan suoritus on ihan ok. Webinaarin japanin tuntija oli tutustunut Toyotan tehtaalle, ja kuullut siellä, miten korkea laatu syntyy yksityiskohdista. Tehtaalla, jopa hierarkian alinpana oleva kesätyöntekijä saa pysäyttää koko tehtaan, jos huomaa jonkun yksityiskohdan olevan huonosti. Suomessa ei varmasti pysäytetä tehdasta, vaan hiljaisesti vain niellään kaikki epäkohdat tai ehkäpä mainitaan työkaverille, joka kohauttaa olkapäitään, ja kertoo, että tämä on kyllä kaikkien tiedossa, mutta mitään ei tapahdu ja mikään ei muutu kuitenkaan, joten jatketaan entiseen malliin. 😃

Aloin miettiä suomalaista itsepalvelukulttuuria luennoitsijan puhuessa Japanin viimeisen päälle hiotuista teekahviloista, missä jokainen yksityiskohta on mietitty. Käyn paljon kahviloissa ja ravintoloissa, ja ikävä kyllä joka kerta joudun epätoivoisesti etsimään, löytyykö niistä yhtään puhdasta pöytää. Inhoan sitä, että joudun istumaan likaiseen pöytään, jossa on pahimmillaan vielä ne entisen asiakkaan jättämät likaiset astiatkin ja lattialla ranskanperunoita. Usein joudun hakemaan lautasliinoja, jolla putsaan pöytää ilman vettä ja vien likaiset astiat johonkin toiseen pöytään. Inhottavaa on myös päättää tee- tai lounashetki siihen, että vien ne likaiset astiani jonnekin keräilypisteeseen ja samalla yleensä likaista tiskivettä loiskahtaa vaatteille tai pyyhkäisen paitani likaiseen lautasen kulmaan. Tähän on sinänsä totuttu, eikä mitään parempaa osaa edes vaatia, mutta pitäisikö? Samaan aikaan Suomessa on massatyöttömyys, mutta kukaan ei tee noita pieniä hommia, mitkä näkyisivät asiakkaille laadukkaana palveluna. 

A sai eilen uuden joukkueen päävalmentajan. Kaveri seurasi kentän laidalta hiljaa peliä ja pelin jälkeen kävi haukkumassa joukkueen, joka voitti vastustajansa harkkapelissä. Jotenkin itse oli, että Yes, vihdoinkin joku uskaltaa sanoa jotain. Ei kai suomalaista futista saada koskaan maailmalle, ellei pelaajilta vaadita oikeasti enemmän töitä. Meillä alkaa oikeat pelit parin viikon päästä, ja tällä kaverilla on kyllä kova työ tehtävänä, jos haluaa joukkueen saada voittamaan niitä todella kovia seuroja. 

Su-ti vietettiin Oulussa myös jalkapallon merkeissä A:n kevään viimeisellä FDS-leirillä. Mä olin taas ihan lomalla ja koko työpuhelin kiinni haahuilemassa siellä. Kävin taas pitkällä lounaalla ystäväni Hannan kanssa ja verkostoiduin muuten futisvanhempien kanssa hallilla. Ja jos poikaa oli uskominen, äidin tärkein tehtävä oli saada hänet aamuisin oikeaan aikaan ja paikkaan treenaamaan. 😂 Viimeksihän me myöhästyttiin ensimmäinen oppitunti, kun en ollut saanut muutospostia aikatauluista eli se meni pieleen.🙈 Käytiin myös siskoni ja A:n serkkujen kanssa testaamassa Oulun uusi ravintola: Huuva, jossa itsepalveluna tilattiin automaatilta ruokaa valiten useiden ravintoloiden menusta. Ihan ok ruoat siellä oli, vaikka itselle ei liiemmin maistunut sen pitkän lounaan jälkeen. 😅 Mutta siis mukava kuulla kuulumisia ja päästä palvelujen ääreen.

Shoppailtiin myös A:lle uudet tennarit päivien aikana, joita poika yrittää nyt varjella likaantumasta kurakeleillä. Äiti olisi tottakai valinnut kunnon Goretex-kengät, mutta jostain syystä sellaiset eivät kiinnosta. Olen muuten kuunnellut tällä viikolla kirjaa keski-ikäisyydestä ja nauranut kuinka oikeassa kirja onkaan. Mm. vaatteista siinä mainitaan, että ei keski-ikäinen vaivaudu pukeutumaan mihinkään epämukavaan, vaan päälle vedetään aina "mukavuusvaatteet". Itsekin olen miettinyt, kuinka korkkarini ovat jääneet jo vuosikymmeneksi kaappiin ja kaikki ikävät ja tiukat vaatteet kierrätykseen. Kirjasuositukset sinulle, mikäli olet 40-50 -v nainen. 😀

Maanantaina kaivoin pyörän esiin ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen. Alkuunhan jalka ei taipunut pyörään ollenkaan ja kävely oli muutenkin huteraa, joten en edes yrittänyt kavuta pyörän selkään. Sitten tuli liukkaat ja talvi, jolloin en uskaltanut myöskään riskeerata. Mutta maanantaina oli hirveä kiire kolmelta syöksyä J:n yläasteelle vanhemman varttiin ja pyöräily tuntui aivan mahtavalta pitkän kuivan kauden jälkeen. 😍 Vanhempain vartissa kuulin pelkkää positiivista. Meillä ei taida olla koko yläasteajalta yhtään myöhästymismerkintää, ei jälki-istuntoja, eikä sääntöjen rikkomista, pinnausta tai mitään muutakaan kiellettyä. 😊 Keski-arvo ja koulu sujuu erinomaisesti. Mietittiin vain, miten lukiossa selviää lisääntyneistä kielistä, jotka meillä teettää ongelmia. 

Raahauduin myös kuntosalille. Yhtään ei tiedä onko siitä mitään apua, mutta epäilen, että ainakin niskahartiat kipeytyisivät liiasta töissä istumisesta mikäli en saisi aikaiseksi 1-2 kertaa viikossa. Paino ei kyllä tipu minnekään, valitettavasti. 

 Töissä sain kaverikseni taas uuden opiskelijaharjoittelijan. Laitoin hänet heti tutustumaan erilaisiin fasilitointimenetelmiin, ja lupasin hänen pääsevän maanantaina eli huomenna fasilitoimaan 6 tunnin kehittämispäivää. Perjantaina sitten hänen kanssaan hikisesti leviteltiin kokoushuoneen seiniin fläppipapereita ja tehtiin sotasuunnitelmaa päivään. Ensin kärsivällisesti yritettiin tunti keksiä itse, jonka jälkeen opetin harjoittelijalle, kuinka hankesuunnitelma ladataan Copilotiin ja promptataan täydellinen käskytys tekoälylle taikoa meille valmis ohjelma päivään. 😁 No siis, opetin kyllä hänelle, että meillä on suojattu verkko, mihin tällaista voi tehdä, ja korjattiin ohjelmaa kyllä aika lailla. Mutta siis oltaisiin oltu vielä kuudelta pe-iltana siellä toimistolla, mikäli ei oltaisi hyödynnetty jotain muiden keksimää pohjaa. 

Tänään käytiin mummolassa, ja yritettiin viritellä mummon fysioterapeutin määräämää "köyttä kattoon". Ei keksitty ensinnäkään köyttä, ja ihan oikeasti en välttämättä edes haluaisi mitään hirttoköydeltä näyttävää mummon kattoon.😕 Joten kaivettiin mummon kuminauhat esiin. Huteralla sängyllä homma ei kuitenkaan ihan viimeisen päälle näyttänyt turvalliselta, ja päädyttiin "kuminauha oven päälle" -ratkaisuun. 😁 Katsotaan nyt sitten jos pääsiäisen aikana saadaan se oikea köysi viriteltyä vaikkapa johonkin mummon puuhun siellä pihalla. 😉Leikattua olkapäätä siis yritetään kuntouttaa näin. 

Mutta tällaista täällä päässä. Täydellistä yritetään, mutta aina ei tule priimaa niin kuin siellä Japanissa. 😁 Huomenna taas työmaalle ja neljän päivän jälkeen ihana neljän päivän pääsiäisloma. Ostin keittiön pöydälle perjantaina kasan suklaamunia koristeeksi, mutta tänään kupit olivat niin vaillinaisia, että täytyi käydä ostamassa jostain syystä uusi satsi. Ja kuulemma pääsiäiseksi pitää vielä yhdet ainakin ostaa. 😂 Mukavaa pääsiäisviikkoa sinne!