Töihinpaluu ja laihdutuspohdintaa

 Viikko töitä takana tekonivelleikkauksen 4:n viikon sairasloman jälkeen ja hengissä. 😅 Vaikka kuinka lupasin itselleni, että joka tunti vähintään kerran nousen työtuolistani polkemaan hetkeksi kuntopyörää tai tekemään voimisteluliikkeitä, mutta kuinkas kävikään? Neljänä päivänä sain pidettyä puolen tunnin ruokatunnin kuitenkin, jolloin hain lounassalaattini sohvalle ja nostin jalat suoraan "levähtämään" puoleksi tunniksi. Puheluiden aikana kävelin työhuoneessani ympyrää. Ja jokainen päivä töiden jälkeen raahauduin heti kävelylenkille ennen pimeän tuloa ja sain 5000 askelta täyteen. Onhan sekin jo jotain, mutta siis hyvästi ne pari aurinkoista ulkolenkkiä ja himmailut sohvalla sairaalasta saatujen kuntoutusohjeiden parissa.😁 

Kävelyä, kävelyä ja äänikirjoja...

Mutta siis jos rehellisiä ollaan, niin kiva oli palata töihin ja päästä juttelemaan työkavereiden kanssa ja tekemään jotain järkevää telkkarin sarjamaratonien sijaan. 😅 Kaiken lisäksi sain olla kotona, jolloin pystyin tekemään töitä niillä suosikkilökölegginsseilläni, mitkä eivät puristaa kipeää polvea yhtään. Menen tiistaina työpaikalleni, ja pakko varmastikin vetää jotain asiallisempaa päälle, jolloin polvi huutaa varmasti 8 tunnin työn + puolentoistatunnin automatkojen jälkeen apua. Toisaalta kiva päästä katsomaan yli 5 viikon jälkeen, vieläkö mulla on työpistettä. 👀

Työpaikan eteisaulaa joskus kuvattuna

Nyt kun olen pakostakin pyörinyt kuukauden oman napani tai oikeastaan polven ympärillä, olen alkanut miettimään, että en todellakaan halua olla kohta toisen jalan leikkauksessa tai jossain muussa elintasosairausjonossa, joten painolle olisi pakko alkaa tekemään jotain. Pari vuotta sitten laihdutin onnistuneesti 8 kiloa oman paikkakunnan laihdutusryhmässä, mutta kilot hiipivät ikävä kyllä takaisin, kun liikunta jäi polven kipujen takia. Nyt kuitenkin polvi on kovaa vauhtia kuntoutumassa, joten minulla olisi täydet mahdollisuudet laittaa liikuntavaihde silmään ja ottaa itseäni niskasta kiinni...varmaan sen sadannen kerran. 🙈 Mutta miten? En varmasti laihdu kiloakaan, ellei ympärillä ole jotain mittauksia, ohjeita, kannustusta, ryhmää ja kilpailua. Kerran viikossa tapaamiset kummasti motivoivat, ettei tullut mieleen syödä kaikkea roskaa. Huomasin, että omalla työpaikallani oli käynnistymässä painonpudotusryhmä, mutta painoindeksin tuli olla jälleen kerran 30, enkä täytä sitä nytkään, enkä todellakaan aio syödä ylimääräisiä pitsoja vain päästäkseni laihdutusryhmään niin kuin viimeksi taisi käydä. 😇

Tuulee, tuulee...

Nopeasti yritin tutkia nettiä, jos löytäisin vaikka jonkun liikuntasovelluksen, mikä puskisi tekemään päivittäin jotain tekoja, mutta en löytänyt mitään. HUS:lla on käytössä painonhallintasovellus, johon tarvitaan lääkärin suositus ja siinäkin piti olla todella lihava. Pussidietteihin en aio sekaantua tälläkään kertaa, enkä myöskään laihdutuspiikkeihin niiden vasta pistämieni verenohennuspiikkien jälkeen. 😕 Mitä ihmettä siis pitäisi tehdä? Oma motivaatio ei vain riitä yksin laskeskella kaloreita ja vähentää herkkuja pois...Enää ei ole olemassa mitään Painonvartioita tms. mihin voisi tarttua. 

Poikien jalkapallokenttä pimenevässä illassa

Tänään kävelin vesisateessa 4 kilometriä yhteensä kepeilläni kuunnellen samalla japanilaista elämänfilosofiaa, kuinka hetkeen pitäisi osata tarttua. Joskus aiemmin intoilin Ikigaista ja tämä kirja on varmaankin jonkinlainen jatko-osa sille kirjalle. Täytyisi osata elää näkemällä vain tämä hetki ja tarttumalla siihen. Koska kirsikankukatkin kuolevat viikossa, myös elämään pitäisi tarttua samalla tarmolla ja tehdä jokaisesta hetkestä merkityksellinen. 

Tämänpäiväistä porraskävelyä kepeillä

A on ollut viikonlopun englantilaisella jalkapalloleirillä Vaasan lähistöllä ja herätään huomenna kuudelta, jotta ehditään katselemaan sinne jalkapalloturnauksia klo 9. Onneksi kello sentään siirretään ensi yönä, joten periaatteessa saadaan nukkua entiseen seitsemään. 😅 Mukaan leirille pakattiin taas "koko maailma" patjasta, täkistä ja välipalakekseistä ja palautumisjuomista lähtien, jotta nukkuminen ja urheilijan eläminen onnistuisivat askeettisissa olosuhteissa liikuntasalin lattialla. 😀 Jos liikkuisin yhtä paljon kun poikani, niin olisin epäilemättä laiha. Ehkä minunkin täytyisi alkaa harrastamaan jalkapalloa, taisi olla vain niissä tekonivelleikkauksen jälkeen kielletyissä urheilulajeissa. 😉

Pojan jalkapalloleiripakkausta

En kestä tätä syksyä ja pimeää. Huomenna kellon siirtämisen jälkeen pimeä tulee varmaankin jo kello viideltä, mikä tarkoittaa, että en varsinkaan ehdi enää valoisan aikana ulos ollenkaan viikolla. 💩 Huvikseen otin kuvan joku ilta lenkillelähtiessäni kuinka pimeä täällä oikeasti onkaan. Ihan pakko on ollut kaivaa heijastinliivit taas esiin autoilijoiden varalta. Toki voisi satsata vähän myös pihavalaisimiin. Itse asiassa K tänään haki Kärkkäiseltä jonkun kannettavan työmaavalon, jonka pojat voivat ottaa koulun kentälle tai virittää meidän pihamaalle jalkapallomaalin viereen. 😅 A oli valittu koulun oppilaskuntaan ja heillä oli ollut ensimmäinen "parlamentti", jossa poikani oli nostanut esiin juurikin valojen saamisen jalkapallokentälle. 😁

Houkuttaako lenkille lähtö?

No mutta, mukavaa viikkoa sinulle!💓 Ja kerro ihmeessä minullekin, jos olet keksinyt jonkun "helpon" tavan laihduttaa 10 kiloa pois tai saada tekonivelpolvi suoraan ja koukkuun? Ensi torstaina pääsen sinne lymfahoitoon. Ei onnistunut vielä tällä viikolla ja jalka on varmaankin yhtä turvonnut kuin ennenkin, ja samat kipulääkkeet edelleen käytössä, jotta pääsen liikkeelle ja saan nukuttua.