Korona-aika synnytti ihmisille suuren kaipuun maaseudulle, mikä konretisoitui mökkien tai talojen ostamisena jostakin kaukaa metsästä, järven rannalta tai pellon reunasta. Etätyö sai ihmiset huomaamaan, että kotona työskentely isommissa neliöissä on paljon rennompaa, eikä työmatkaa varten tarvitse ponnistella ruuhkaisilla teillä ja herätä aikaisin. Työnantajat seurasivat ihmeissään tuottavuuden jopa kasvavan, kun työntekijät eivät höpötelleetkään tuntitolkulla toimistojen kahvihuoneissa. Nyt työnantajat taas ovat sankoin joukoin pakottamassa työntekijät takaisin kaupunkeihin ja avokonttoreihin, koska luovuus ja ideat eivät synnykään yksin laiturin nokassa tai pellon reunalla läppärin kanssa.😅 Kaupunkilaiset taas ovat huomanneet mökkien rasittavuuden ja laittaneet huvilansa taas myyntiin.😁 Mitä me tehdään? Jatketaan täällä asumista edelleen.😀
 |
Iltakävelyllä maaseudun rauhassa
|
Ollaan opittu kahdessa vuodessa asumaan täällä. Kun pari viikkoa sitten istuskelin Jari Sinkkosen luennolla, huomasin että näin yllättävän monta tuttua kasvoa. Lasten opettajia ja vanhempia, fudismutseja, työtuttavia jne. En olekaan enää täysin vieraassa maailmassa.
Töissä myöskään en ole enää tuntematon ja outo tyyppi jostain kaukaa. Sähköposteihin ja kalenterikutsuihin on alettu vastaamaan, eikä kahvitauollakaan tarvitse istua yksin.😊
Nuoremman poikani uunituoreissa koulukuvissa hymyilee onnellinen poika kaulakkain parhaan kaverinsa kanssa. Myös toinen poikani on päässyt turvallisesti käynnistämään yläasteuraansa ja viihtyy siellä yllättävänkin hyvin.😍
K:n työura ei välttämättä ole täällä hohdokkain, mutta toisaalta iso työstudio pihalla ja puuhastelumökki 15 km:n päässä ovat varsin jees.
Kotipaikkakuntamme ei välttämättä ole se kaunein ja modernein, mutta on täällä omat hyvät puolensa. Miten rauhallista täällä onkaan ja turvallista. 🤩
Kunnan liikuntapalvelut ovat ihan huiput. Siinä missä kaupungissa salikortti oli kalllis, täällä järjestetään ilmaisia liikuntakokeiluja kaikentasoisille kuntoilijoille.😍 Luonto alkaa heti takapihalta. Ja miten mahtava tähtitaivas taas lauantaiyönä olikaan.🤩
Viikonloppuna kahviteltiin ja pelailtiin taas äitini kanssa. Huomenna mennään spinningiin ja vesijuoksuun yhden siskoni kanssa. Eilen poikien serkku löytyi talomme rappusilta duunaten jotain leikkihäkkyrää ja sai pojatkin pois kännykän äärestä.🤩
Summasummarum, muutto takaisin kotiseudulle taisi olla päähänpisto: Korona-ahdistuksen seuraus, kaipuu puhtaaseen ilmaan, ikävä perhettä ja lähipiiriä. Näen nämä vuodet seikkailuna, kuten kaikki edellisetkin. Tuijotetaan näitä peltoja, metsiä, vesistöjä ja tähtitaivaita päivä kerrallaan kunnes pakataan taas tavarat.😁
Kiitos blogista! Me päätimme että muutamme takaisin etelä-suomeen, kun vanhin lapsi menee lukioon. Koronan aikana teimme myös muuton pohjoiseen.
VastaaPoistaKiitos kommentista ja kiva kuulla, että on toinenkin muuttajaperhe😊 Onneksi minkään ei tarvitse olla lopullista ja aina voi palata. Opiskelumahdollisuudet etelässä on kyllä ihan erit.
Poista